Selityksiähän nämä vain ovat, mutta... En ole ehtinyt päivittelemään mitään, vaikka kaikkea jännää onkin tapahtunut (ei kuitenkaan mitään niiiiin jännää!). Iso kehitysmaatutkimuksen tentti on lauantaina ja kaikki päivät ovatkin menneet siihen kerratessa. Meissä kaikissa taitaa asua pieni perfektionisti, toisissa se vain on suurempi. Ympäristöetiikan tutkimukseni on myös vienyt aikaa, joten koiramainen kirjoittelu on saanut jäädä minimiin. Mutta nyt, saanko esitellä rakeinen ja hämärä Myyn maha (53 vrk):
Suunnilleen tämän näköisenä Myy lähtee synnyttämään muutaman tunnin kuluttua. Huomenna tulee 58 vrk ja onneksi niin, saisivat jo syntyä viikonlopun aikana! Toivottavasti kuitenkin Myy sinnittelee perjantain yli, en nimittäin aio tenttiuurastusta heittää hukkaan yösynnytyksessä. Ja ehdottomasti haluan porhaltaa Katille keskellä yötä tuijottelemaan pieniä nyrkin kokoisia limapalloja!
Koiran vointi on ollut kohtuuhyvä. Ruokaa menee hyvin kalkkuna-juusto-kurkku -sekoituksella höystettynä alas noin neljä desiä päivässä. Usein määrät kohoavat jopa kuuteen desiin. Ilman noita hörhellyksiä Myy ei söisi mitään, joten haluttomuutta ruokaan kyllä on.
Nyt parin viime päivän aikana maha on levinnyt ja pingottunut entisestään. Noiden kuvien jälkeen leveyttä on tullut selvästi lisää ja koiran levottomuus on kasvanut. Pennut tuntuvat jo selvästi kylkiä kokeillessa. Vauvoja on ainakin 11, sen verran tahdikkaat bileet masussa on! Toisaalta, mitä muuta voikaan odottaa noin persoonallisen mamman pennuista? Muistammehan kuitenkin Myyn siskon Siirin, joka jäi pentuaitauksensa verkkoon kiinni hampaistaan. Nimenomaan, hampaistaan.
